Albanian ilmavoimat

Albanian ilmavoimat

Konetunnus
Toiminnassa 1951 alkaen
Valtio Albania
Puolustushaarat ilmavoimat
Rooli puolustushaara
Kalusto 19 helikopteria
Komentajat
Nykyinen komentaja Vladimir Avdiaj
Infobox OK

Albanian ilmavoimat (alb. Forcat Ajrore e Republikës së Shqipërisë) on Albanian puolustusvoimien puolustushaara, joka vastaa yhdessä Nato-joukkojen kanssa Albanian ilmatilan valvonnasta sekä puolustamisesta ja osallistuu etsintä- ja pelastustehtäviin sekä tukiroolissa sotilastehtäviin.[1] Sen komentajana on elokuusta 2015 lähtien toiminut Vladimir Avdiaj.[2]

Historia

Ensimmäinen yritys ilmavoimien perustamiseksi tehtiin vuonna 1914, kun Albanian hallitus tilasi Itävallasta kolme Daimler-lentokonetta. Tilaus kuitenkin jouduttiin perumaan ensimmäisen maailmansodan sytyttyä, eikä Albanialla sodan jälkeen 1920- ja 1930-luvuilla ollut ilmavoimien perustamiseen tarvittavia resursseja.[3]

Ilmavoimat perustettiin lopulta toisen maailmansodan jälkeen 24. huhtikuuta 1951. Ensimmäiset Jakovlev Jak-18- ja Polikarpov Po-2 -koneet sijoitettiin Tiranaan. Ensimmäiset MiG-15-suihkuhävittäjänsä ilmavoimat sai vuonna 1955, ja niiden kotipaikaksi tuli Kuçovan lentotukikohta. Vuonna 1957 Tiranaan perustettiin kuljetusyksikkö, joka käytti Jak-18:n lisäksi Mil Mi-1 -helikoptereita. Rinasiin perustettiin lentorykmentti vuonna 1962. Se koostui kahdesta laivueesta, joista toinen käytti MiG-19- ja toinen MiG-17-hävittäjiä. Samana vuonna perustettiin myös ilmavoimien lentokoulu.[3]

Ilmavoimien kalusto perustamisesta lähtien tuli Neuvostoliitosta, mutta Neuvostoliiton ja Albanian välirikon 1962 jälkeen koneiden toimittajamaaksi vaihtui Kiina.[4] 1960- ja 1970-luvuilla Kiinasta Albaniaan toimitettiin yli sata lentokonetta, muun muassa Shenyang J-5 sekä Chengdu J-7 -hävittäjiä, Nanchang PT-6 -koulukoneita, Harbin H-5 -pommikoneita ja Shijiazhuang Y-5 -kuljetuskoneita.[5] Kiinakin lopetti kuitenkin koneiden toimituksen vuonna 1977 Kiinan ja Albanian välirikon myötä.[4] Tämä johti myös varaosapulaan, joka 1980-luvun lopulle tultaessa oli pitkälti rampauttanut ilmavoimien koko konekaluston.[6]

Kommunistihallinnon romahdettua vuonna 1990 Albanian ilmavoimilla oli 200 hävittäjää, 40 helikopteria ja neljä Iljušin Il-14 -kuljetuskonetta.[4] Vuosikymmeniä kestäneen eristäytymisen seurauksena ilmavoimien konekanta kärsi jatkuvista huolto- ja polttoaineongelmista, ja CIA:n vuonna 1994 keräämien tietojen mukaan ilmavoimien lentäjät pystyivät kukin lentämään vuosittain vain 15 tuntia.[7] Albanian sisällissodassa 1997 tuhoutui seitsemän MiG-hävittäjää, minkä lisäksi ilmavoimien koneista varastettiin osia.[4]

Vanhoista hävittäjistä osa pysyi käytössä 2000-luvulle asti, mutta vuonna 2004 sattunut onnettomuus johti loppujen koneiden hylkäämiseen vuonna 2005. Il-14:t myytiin romutettavaksi vuonna 2011. Rinasin lentotukikohtaan hylättyjä hävittäjiä huutokaupattiin vuonna 2016, ja ne herättivät suurta kiinnostusta keräilijöiden ja museoiden keskuudessa.[4] Myynti kuitenkin viivästyi byrokratiasyistä, ja koneet olivat vuonna 2019 edelleen Albaniassa.[8]

Albaniasta tuli Naton jäsen vuonna 2009, ja sen jälkeen sen kalustosta ovat poistuneet kaikki kiinteäsiipiset ilma-alukset.[4] Maan ilmavalvonnasta ovat vastanneet Nato-maat Kreikka ja Italia.[9] Nato ilmoitti vuonna 2018 aikovansa sijoittaa yli 50 miljoonaa euroa Kuçovan lentotukikohdan parantamiseen.[10] Työt alkoivat tammikuussa 2019.[9]

Albanian ilmavoimien aiemmat konetunnukset
  • 1946–1958
    1946–1958
  • 1958–1960
    1958–1960
  • 1960–1992 (versio 1)
    1960–1992 (versio 1)
  • 1960–1992 (versio 2)
    1960–1992 (versio 2)
  • Pyrstölippu 1946–1960
    Pyrstölippu 1946–1960

Rakenne

Vanhoja F-6-hävittäjiä Kuçovan lentotukikohdassa.

Ilmavoimien alaisuuteen kuuluvat seuraavat yksiköt:[1]

  • Ilmavoimien komentokeskus ja henkilöstö
  • Farkan lentotukikohta
  • Kuçovan lentotukikohta
  • Ilmavalvontakeskus
  • Meteorologinen palvelu
  • Ilmavoimien tukikomppania

Kalusto

Albanian ilmavoimien AS532 Cougar.

Albanian ilmavoimilla oli vuonna 2019 käytössään 19 helikopteria.[11]

Lähteet

  1. ↑ a b Mission and Tasks Albanian puolustusministeriö. Arkistoitu 10.8.2019. Viitattu 23.8.2019. (englanniksi)
  2. ↑ Shera, Urim: President Nishani issues decree appointing Vladimir Avdiaj as commander of Air Force 20.8.2015. Tirana: Agjencia Telegrafike Shqiptare. Arkistoitu 25.3.2019. Viitattu 23.8.2019. (englanniksi)
  3. ↑ a b Air Force History Albanian puolustusvoimat. Arkistoitu 10.8.2019. Viitattu 23.8.2019. (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e f Semini, Llazar: Albania, once Europe's most isolated country under a 50-year Communist regime, is selling dozens of obsolete Eastern Bloc military jets 6.3.2016. Rinasi: U.S. News. Viitattu 23.8.2019. (englanniksi)
  5. ↑ Albanian Airforce – Tirana’s moving steps (PDF) Dutch Aviation Support. Viitattu 23.8.2019. (englanniksi)
  6. ↑ Albanian People's Army – Air Force Command, Tirana – Order of Battle in 1988 Eastern Order of Battle. Viitattu 23.8.2019. (englanniksi)
  7. ↑ The Albanian Armed Forces (PDF) 7.7.1994. Central Intelligence Agency. Arkistoitu 15.7.2019. Viitattu 23.8.2019. (englanniksi)
  8. ↑ Mizokami, Kyle: Albania’s Underground Air Force Doesn’t Look So Good 1.4.2019. Popular Mechanics. Viitattu 23.8.2019. (englanniksi)
  9. ↑ a b NATO Starts Building Its First Western Balkans Air Base in Kucova, Albania 30.1.2019. BulgarianMilitary.com. Viitattu 23.8.2019. (englanniksi)
  10. ↑ Järvenkylä, Nina: Nato kohentaa lentotukikohtaansa Albaniassa 5.8.2018. Iltalehti. Viitattu 23.8.2019.
  11. ↑ World Air Forces 2019 (PDF) (vaatii sisäänkirjautumisen) FlightGlobal/RUAG. Viitattu 23.8.2019. (englanniksi)

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Albanian ilmavoimat Wikimedia Commonsissa
  • Ilmavoimat Albanian puolustusministeriön sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi, albaniaksi)