Ansionjärvi

Ansionjärvi
Valtiot	Suomi
Maakunnat	Kanta-Häme
Kunnat	Hausjärvi
Koordinaatit	60°49′41″N, 25°00′54″E
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja
Päävesistöalue	Kokemäenjoen vesistö (35)
Valuma-alue	Puujoen alue (35.82)
Laskujoki	Haminanjoki [1]
Järvinumero	35.823.1.001
Mittaustietoja
Pinnankorkeus	82,5 m
Rantaviiva	5,294 km [2]
Pinta-ala	74,049 ha
Suurin syvyys	6 m [3]
Valuma-alue	647 km² [3]
Ansionjärvi
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
Infobox OK

Ansionjärvi ^[2][1] on Kanta-Hämeessä Hausjärvellä Haminankylän eteläpuolella sijaitseva järvi.^[2][1]

Järven pinta-ala on 74 hehtaaria, ja se on 1,5 kilometriä pitkä ja 1,0 kilometriä leveä. Sen rantaviivan pituus on 5,3 kilometriä. Rannat ovat pääasiassa peltoa, mutta paikoittain rannalla kasvaa myös metsää. Järven vedenpinnan korkeus on 82,5 metriä mpy. Kaakossa kohoaa kallioinen Kirkonmäki 55 metriä järven vedenpintaa korkeammalle. Muuten järven rantaviiva on matalaa. Rantoja kiertää ruovikkoinen kasvilisuusvyöhyke, jonka taakse järven ulappa jää piiloon^[4]. Järven lähiympäristössä on toiminut neljä maatilaa, ja rannoilla sijaitsee neljä vapaa-ajan asuntoa. Muut lähiympäristön järvet keräävät mökkiasukkaita Ansionjärveä enemmän.^[2][1][5]

Järvi kuuluu Kokemäenjoen vesistössä Vanajan reitin valuma-alueella Puujoen alueeseen. Se jaetaan vielä Ansionjärven alueeseen, johon järvi kuuluu. Ansionjärveen tulee vettä Haminanjokea (vuolletta) myöten suoraan Mommilanjärvestä, jonka vedenpinnan korkeus on samalla tasolla. Puujoki jatkaa laiskasti virraten alavirtaan, jossa se putoaa 2,3 metriä alempana olevan Koiranvuolteeseen. Puujoki yhtyy Kernaalanjärvessä Hiidenjokeen, joka laskee Vanajaveteen. Ansionjärveen laskee muutama pienoja. Aarinkaisenoja, joka laskee järven luoteisrantaan, tuo luoteesta metsien ja soiden kuivatusvesiä. Hirviniemestä ja järven itärantaan laskee kolme pelto-ojaa. Lounaisrantaan laskee Kivenpuulammi, jonka kautta laskevat myös Valkjärvi, Sampalampi ja Syymälammi.^[2][1]

Järveä on säännöstelty vuonna 1954 annetun määräyksen pohjalta, ja sen vuoksi Ansionjärvi ja Mommilanjärvi ovat samalla korkeudella. Säännöstelypato sijaitsee Vuolteenkoskella, missä siltarakenteisiin on ollut kytkettynä aukkopato. Pato on vuonna 2010 annetun uuden uuden määräyksen vuoksi muutettava neulapadoksi. Järven vedenpinnan korkeus tulee silti säilymään samana.^[6]

Järven vedenlaatua on tutkittu 19.7.2016, jolloin otettiin järven keskeltä vesinäytteet pinnalta aina viiden metrin syvyyteen. Veden näkösyvyys oli silloin 0,75 metriä, mutta veden sameusarvot olivat pintavedessä 8,3 ja pohjassa 9,0 FNU/FTU. Järvessä ei huomattu harppauskerrosta, koska veden lämpötila oli yli 18 astetta pinnasta pohjaan asti. Hapen kylläisyysaste laski pinnan noin 82 %:sta syvemmälle 4,5 metriin mentäessä noin 62 %:iin. Pintavedessä kokonaisfosforipitoisuus oli 33 ja pohjassa 52 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l). Fosfaattina siitä oli vastaavasti 9 ja 13 μg/l. Typpipitoisuudet (kokonaistyppi) olivat vastavasti 1 290 ja 1 350 μg/l. Näillä ravinnearvoilla muodostui planktonlevää klorofylli-a:n arvoilla mitattuna 9,4 ja 5,7 μg/l. Veden happamuustaso oli eri vesikerroksissa pH 6,9. Vedessä on humusta sen verran, että veden väriluku oli 94 koko vesimassassa.^[7]

Ansionjärveä tutkittiin myös vuonna 2013. Järven todettiin olevan ruskeavetinen humusjärvi, jonka rannoilla kasvoi runsaasti vesikasvillisuutta. Veden humuspitoisuus oli kohtalaista, ravinnepitoisuudet olivat koholla ja järvi merkittiin voimakkaasti rehevöityneeksi eli eutrofiseksi. Kuormituksen lähteeksi mainittiin hajakuormitus. Järven pohjalla oli havaittu sisäistä kuormitusta, mikä nosti veden fosforipitoisuuksia pintavesiä korkeammiksi. Veden happipitoisuus oli kuitenkin hyvällä tasolla. Veden hygienia oli hyvä. Järvessä ei ole tapahtunut kehitystä parempaan tai huonompaan suuntaan koko 2000-luvulla.^[3]

Järvi sisältyy Natura 2000 -alueeseen (FI0305003), jonka kokonaispinta-ala on 94 hehtaaria, sillä se jatkuu vielä 700 metriä Haminanjokea ylös. Suojelualue alkaa aivan Ansionjärven rannasta. Järvi on tyypiltään läpivirtausjärvi, jossa vesi vaihtuu nopeasti. Järvessä on runsaasti vesikasvillisuutta, jota yleisimmin edustaa isosorsimo (Glyceria maxima). Järvi on valtakunnallisesti arvokas lintuvesi, ja länsipään Aarikaislahti on parasta pesimäaluetta.^[4][8]

Vuoden 1855−1856 Kalmbergin kartastossa Puujoen nimi kirjoitettiin ”Oitenjoki” ja viereinen ”Walkianjärvi” oli huomattavasti nykyistä suurempi. Järvessä on selvästi toimitettu järvenlasku. Ansionjärven vedenpinta saattoi silloin olla hyvin lähellä nykyisiä arvoja, sillä sen rantaviivan muoto muistuttaa aivan nykyistä. Järven rantoja ruopattiin 1950-luvulla, mutta ruoppauksessa rannalle nostetut pohjamassat valuivat takaisin veteen. Tästä kuulemma johtuu järven ruoikkoinen ranta ^[4]. Kun vertaa vuoden 1964 peruskarttaa ja muita sen jälkeen julkaistuja karttoja, ei Ansionjärven ympäristössä ole tapahtunut suuria muutoksia.^{[9][10][11][12]}