Berlinde De Bruyckere
| Berlinde De Bruyckere | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1964 (ikä 59–60) Gent, Belgia |
| Taiteilija | |
| Ala | kuvanveisto, maalaustaide, installaatiotaide |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Berlinde De Bruyckere (s. 1964 Gent, Belgia) on belgialainen kuvanveistäjä ja taidemaalari, joka on tunnettu erityisesti hevosveistoksistaan, joita hän on käyttänyt sodan mielettömyyden kuvaajaksi. Venetsian biennaalissa vuonna 2003 esillä olleet veistokset toivat De Bruyckerelle tämän kansainvälisen läpimurtonsa.
Elämä ja ura
Berlinde De Bruyckere syntyi Gentissä ja opiskeli myös siellä LUCA School of Arts -taidekoulussa.[1] Hänen ensimmäinen ryhmänäyttelynsä oli Gentissä vuonna 1986 ja yksityisnäyttelynsä Brysselissä 1988.[2]
Vaikka De Bruyckere on työskennellyt aktiivisesti 1980-luvulta saakka, läpimurtonsa hän teki In Flanders Fields -museon tilausteoksella vuonna 2000. Hän nosti esille sodan viattomat uhrit, hevoset.[3] Hän käytti kuolleita hevosia metaforana kärsimykselle ja elämän päättymiselle. De Bruyckere palasi aiheeseen kolme vuotta myöhemmin Venetsian biennaalissa. Sitä voidaan pitää hänen kansainvälisenä läpimurtona.[4]
Vuonna 2013 De Bruyckere oli Belgian edustajana Venetsian biennaalissa, jossa oli esillä hänen teoksensa Kreupelhoit–Cripplewood, 2012–2013. Siinä jättiläsmäinen kaatunut jalava on maalattu lihaa jäljittelevin värein ja on siteissä kuin haavoittunut ruumis. Sillä De Bruyckere viittasi Venetsian suojeluspyhimykseen, Pyhään Sebastianukseen.[4]
Tyyli
De Bruyckere käsittelee tuotannossaan elämää ja kuolemaa, ja hän haluaa taiteensa antavan myötätuntoa ja lohtua.[4] Hevosen hän valitsi sodan mielettömyyden kuvaajaksi, koska sen ansiosta kuolema on teoksissa abstraktimmin esillä.[3]
De Bruyckere on käyttänyt töissään vahaa vuodesta 1996 lähtien.[4] Vahan lisäksi hän käyttää epoksia, köysiä ja naruja sekä käytettyä nahkaa tai tekstiilejä. Erilaisten pigmenttien avulla De Bruyckere muuttaa vahasta kalvakasta ihoa, jonka läpi näkyy häivähdyksiä verestä, suonista ja vammoista.[1]
Lähteet
- ↑ a b Berlinde De Bruyckere Gemeentemuseum Den Haag. Arkistoitu 11.3.2018. Viitattu 11.3.2018. (englanniksi)
- ↑ Berlinde De Bruyckere Hauser & Wirth. Arkistoitu 11.2.2018. Viitattu 11.3.2018. (englanniksi)
- ↑ a b Vilkman, Sanna: Lihakauppiaan taiteilijatytär veistää kuolleita hevosia – Berlinde De Bruyckere murtaa tabuja lihasta, lohdusta ja kärsimyksestä YLE Uutiset. 8.2.2018. Yleisradio. Viitattu 11.3.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d Berlinde De Bruyckere 10.2.–20.5.2018 Sara Hildénin taidemuseo. Viitattu 11.3.2018.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Berlinde De Bruyckere Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
