Digitaalinen valtiosääntöistyminen

Digitaalinen valtiosääntöistyminen (engl. digital constitutionalism) kuvaa digitaalisen teknologian vaikutuksia perustuslaillisiin arvoihin ja periaatteisiin. Digitaaliselle valtiosääntöistymiselle ei kuitenkaan löydy yksiselitteistä määritelmää.

Digitaaliseen valtiosääntöistymiseen liittyvä tutkimus kokoaa yhteen muun muassa oikeustieteen, viestinnän, filosofian ja politiikan tutkijoita. Tutkimus keskittyy toimijoihin ja instrumentteihin, jotka edistävät perustuslaillisia arvoja ja periaatteita nykyisessä digitaalisessa ympäristössä.

Digitaalisiselle valtiosäännölle ei ole yksiselitteistä määritelmää, mutta käsitettä voidaan lähestyä muun muassa sekä liikkeenä että ideologiana.^[1]

Redeker, Gill ja Gasser määrittelevät digitaalisen valtiosääntöistymisen kokoavana käsitteenä laajalle joukolle erilaisia poliittisia aloitteita, jotka pyrkivät luomaan “poliittisia oikeuksia, hallinnollisia sääntöjä sekä rajoitteita vallankäytölle verkossa”. Tällaisia aloitteita ovat esimerkiksi poliittisten toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen julkaisemat digitaalisten oikeuksien julistukset. Digitaalinen valtiosääntöistyminen ei siis niinkään viittaa näiden aloitteiden perustuslain kaltaiseen asemaan normihierarkiassa vaan muun muassa niiden sisällöllisiin yhteneväisyyksiin.^[2]

Celesten mukaan digitaalinen valtiosääntöistyminen on ideologia, joka pyrkii luomaan normatiivisen viitekehyksen perusoikeuksien puolustamiseen ja vallan tasapainottamiseen digitaalisessa ympäristössä. Hän määrittelee ideologian neutraalina käsitteenä, jonka tarkoitus on lähinnä tuoda yhteen aiheen kannalta merkityksellisiä arvoja ja ideoita.

Celeste ehdottaa konstitutionalismin laajentamista, jotta yksityisen sektorin rooli nousisi enemmän esille julkisen sektorin rinnalla. Samalla hän korostaa digitaalisen valtiosääntöistymisen prosessien sekä niiden seurauksien analysoimista myös valtiokeskeisen näkökulman ulkopuolella.^[1]

Digitaalisen valtiosääntöistymisen käsite nousi esille 2000-luvulla digitaalisen vallankumouksen yhteydessä. Digitaalinen vallankumous tarkoittaa tieto- ja viestintäteknologian avulla tapahtuvaa muutosta yhteiskunnan hallinnon, ihmisten välisen tiedonvaihdon välineiden sekä niin teollisen kuin toimistotyön muodoissa.

Perustuslain tehtävänä on ohjata oikeusjärjestelmää ihmisoikeuksien suojelussa sekä vallan tasapainon säilyttämisessä. Digitaalinen ympäristö on lisännyt yksilöiden mahdollisuuksia ilmaista itseään, kommunikoida ja jakaa informaatiota, mutta samalla luonut sekä yksityisille että valtiollisille toimijoille enemmän mahdollisuuksia loukata kansalaisten oikeuksia. Digitaalinen valtiosääntöistyminen pyrkii vastaamaan näihin haasteisiin.

Redeker, Gill ja Gasser ovat tutkineet internetin oikeuksien julistuksia, joilla ei viitata perustuslakiin klassisessa mielessä. Näillä dokumenteilla on kuitenkin yhteneväisyyksiä esimerkiksi perustuslaillisiin arvoihin, ongelmiin ja periaatteisiin sekä kantaviin ajatuksiin valtion vallan rajoittamisesta ja yhteiskunnan instituutioiden roolista.^[2]

Yksi digitaalisen valtiosääntöistymisen keskeisimmistä haasteista on yksityisten toimijoiden rooli käyttäjien oikeuksien sallimisessa ja rajoittamisessa. Alustojen kasvanutta valtaa kuvaa se, kuinka nämä ei-valtiolliset toimijat voivat nyt suorittaa tehtäviä, jotka ovat aiemmin olleet täysin valtion vastuulla.

• Celeste, Edoardo: Digital constitutionalism: a new systematic theorisation. International Review of Law, Computers & Technology, 3.1.2019, 33. vsk, nro 1, s. 76–99. doi:10.1080/13600869.2019.1562604. (englanniksi)
• Redeker et al.: Towards digital constitutionalism? Mapping attempts to craft an Internet Bill of Rights. International Communication Gazette, 16.2.2018, 80. vsk, nro 4, s. 302–319. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)

• Digitaaliset oikeudet