Henry Cowell
Henry Cowell (11. maaliskuuta 1897 Menlo Park, Kalifornia – 10. joulukuuta 1965 Shady, Ulster County, New York) oli yhdysvaltalainen säveltäjä, pianisti, teoreetikko ja opettaja. Hän oli esiintymis- ja sävellysuransa alusta alkaen innovatiivinen taiteilija. Hän pyrki yhdistämään tyylissään länsimaisia, aasialaisia ja afrikkalaisia vaikutteita. Hänen tuotantoonsa kuuluu muun muassa sinfonioita sekä Hymns and Fuguing Tunes -sarja (1941–1945).[1]
Rhythmicon-soitin valmistui 1930-luvun alussa Cowellin ja Léon Thereminin yhteistyön tuloksena. Cowellin johdolla opiskelivat muiden muassa John Cage, Lou Harrison, George Gershwin ja Burt Bacharach.[1]
Cowell pidätettiin vuonna 1936 homoseksuaalisesta suhteesta 17-vuotiaaseen mieheen. Cowell myönsi myös muita seksuaalisia suhteita miehiin. Hän sai vankeustuomion ja joutui San Quentiniin. Hän sai tukea Martha Grahamilta ja Percy Graingerilta, mutta Charles Ives katkaisi välinsä häneen. Cowell armahdettiin vuonna 1940, jonka jälkeen hän muutti White Plainsiin, New Yorkiin. Hän meni vuonna 1941 naimisiin etnomusikologi Sidney Hawkins Robertsonin kanssa.[1]
Lähteet
- ↑ a b c Glbtq: Cowell, Henry (1897–1965). (Arkistoitu – Internet Archive)
Kirjallisuutta
- Sachs, Joel: Henry Cowell: A Man Made of Music. Oxford: Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-510895-8.
| ||||||||||||||||||||||||||
