J. S. Sirén
| Johan Sigfrid Sirén | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 27. toukokuuta 1889 Ylihärmä |
| Kuollut | 5. maaliskuuta 1961 (71 vuotta) Helsinki |
| Ammatti | arkkitehti |
| Puoliso | Sirkka o.s. Syrjänen (vih. 1917)[1] |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Johan Sigfrid Sirén (27. toukokuuta 1889 Ylihärmä – 5. maaliskuuta 1961 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti.[1] Hän työskenteli ensin arkkitehtitoimistossa Borg, Sirén & Åberg ja vuodesta 1925 alkaen itsenäisesti. Sirénin tunnetuin työ on vuonna 1931 valmistunut Helsingin Eduskuntatalo, josta hän teki kokonaistaideteoksen: hän suunnitteli myös keskeiset osat sisustusta ja kalustusta. Hän toimi myös yli 25 vuotta Teknillisen korkeakoulun nykyaikaisen arkkitehtuurin professorina. Sirénin päätyöt edustavat 1920-luvun klassismia.
Arkkitehti Heikki Siren oli J. S. Sirénin poika.
Elämä ja ura
Sirén oli ylihärmäläisen maanviljelijän Johan Sirénin ja Susanna Haapojan ainoa poika. Hänen isänsä menetti maatilansa veljensä konkurssissa ja siirtyi mylläriksi Isoonkyröön. Isän kuoltua vuonna 1895[2] Sirén muutti äitinsä kanssa Vaasaan. Sirén kirjoitti ylioppilaaksi Vaasan suomalaisesta lyseosta vuonna 1907. Arkkitehdiksi hän valmistui vuonna 1913 ja työskenteli useissa tunnetuissa arkkitehtitoimistoissa. Kun Sirénin työnantajat, veljekset Valter ja Ivar Thomé, surmattiin sisällissodassa, hän perusti yhdessä Kaarlo Borgin ja Urho Åbergin kanssa arkkitehtitoimisto Borg, Sirén & Åbergin, joka toimi vuosina 1918–1925. Näinä vuosina hän teki useita opintomatkoja Eurooppaan. Sirén perusti vuonna 1931 oman toimiston.[1][3][4]
Vuosina 1931–1957 Sirén oli Teknillisen korkeakoulun nykyaikaisen arkkitehtuurin professori, 1944–1949 arkkitehtiosaston puheenjohtaja ja 1943 sekä 1955–1958 oppilaitoksen vararehtori. Hän oli myös 1928–1931 Suomen Arkkitehtiliiton, 1931–1949 Suomen Taideteollisuusyhdistyksen, 1940–1961 valtion arkkitehtuurilautakunnan ja 1939–1942 Suomalais-puolalaisen yhdistyksen puheenjohtaja.[1]
Sirén meni vuonna 1917 naimisiin Ensi Taimi Sigrid (Sirkka) Syrjäsen kanssa.[1] Heidän ainoa lapsensa oli Heikki Siren[1] (1918–2013), josta myös tuli merkittävä arkkitehti yhdessä vaimonsa Kaija Sirenin kanssa. Heikki ja Kaija Sirenin poika Jukka Siren on hänkin arkkitehti.[5]
Sirénin piirustuksista suurin osa tuhoutui hänen Kaisaniemenkatu 5:n toimistonsa mukana helmikuun 1944 suurpommituksissa.[1] Hänen kerrosta alempana sijainnut kotinsa kuitenkin säästyi.[6] Sirén on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.[7]
Arkkitehtuuri
Tyyli
Sirénin päätyöt edustavat 1920-luvun klassismia. 1930-luvun kuluessa hänen tyylinsä muuttui pelkistetyn klassismin kautta uusasialliseksi liiketalotyyliksi ja lopulta lievästi modernistiseen suuntaan. Sirén asennoitui penseästi funktionalismiin, mutta hänen myöhäisimmät työnsä 1940-luvulta alkaen eivät enää eroa siitä kovin suuresti. Hänen tuotannolleen ominaisia ovat kiinteä muoto ja selkeät linjat.[8]
Sirén tuli 1920- ja 1930-luvulla tunnetuksi ”traditionaalisen” arkkitehtuurityylin keskeisimpänä puolustajana.[9] Hän oli sekä taidemaultaan että poliittisilta mielipiteiltään maltillinen konservatiivi.[10] Sirén kasvatti kuitenkin arkkitehtuurin professorina kokonaisen sukupolven Suomen keskeisiä modernistisia arkkitehteja.[11][1]
Eduskuntatalo
- Pääartikkeli: Eduskuntatalo
Voitto Eduskuntatalon suunnittelukilpailussa vuonna 1924 tuli Borg, Sirén & Åbergin yhteisellä kilpailuehdotuksella Oratoribus (”Puhujille”), mutta saatuaan sopimuksen vahvistettua Sirén irtisanoutui arkkitehtitoimistosta ja suunnitteli kansallisen monumentin yksin. Hän kävi Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja Berliinissä tutustumassa ulkomaisiin parlamenttitaloihin. Rakennus edustaa myöhäistä 1920-luvun klassismia, mutta sen sisustuksessa käytettiin myös art deco -tyyliä. Eduskuntatalosta tuli Sirénin kokonaistaideteos, johon hän suunnitteli myös huonekaluja ja suuren osan sisustusta aina lampunvarjostimiin ja istuntosalin äänestysuurniin asti, vaikka palkkasikin myös suuren joukon maan eturivin taiteilijoita ja muotoilijoita avukseen. Hän valitsi itse myös kaikki materiaalit, muun muassa punaisen Kalvolan graniitin ulkoseiniin ja eksoottisen eteläamerikkalaisen jakarandan istuntosalin pöytiin. Koska Sirén halusi myös valvoa talon rakentamista, hän ei vuosina 1925–1931 voinut tehdä mitään muita töitä vaan uppoutui pelkästään Eduskuntataloon.[3][12]
Sirén olisi halunnut Eduskuntatalon edustalle monumentaaliaukion suurine rakennuksineen täydentämään rakennusta. Hän suunnitteli aukiota vielä 1950-luvullakin, mutta suunnitelmat eivät toteutuneet.[1][13]
Eduskuntatalon ulkoseinään julkisivupylväikön suojaan kiinnitettiin vuonna 1989 Siréniä esittävä muotokuvamedaljonki, jonka kuvanveistäjä Aimo Tukiainen oli tehnyt vuonna 1959.[14]
Muut työt
Eduskuntatalon ohella Sirénin huomattavimpia töitä olivat 1930-luvulla suunnitellut Helsingin yliopiston päärakennuksen laajennusosa, joka mukailee Carl Ludvig Engelin suunnitteleman vanhan osan empiretyyliä, sekä Lassila & Tikanoja Oy:n liikerakennukset Helsinkiin ja Vaasaan.[1][3] Sirén suunnitteli myös Helsingin yliopiston päärakennuksen restauroinnin, joka jouduttiin toteuttamaan kahdesti rakennuksen vaurioiduttua vuoden 1944 suurpommituksissa.[15]
Sirénin uran huipennukseksi olisi saattanut vielä muodostua Temppeliaukion kirkon suunnittelu Helsinkiin. Useiden 1930-luvulla järjestettyjen kilpailujen jälkeen hänen ehdotuksensa valittiin vuonna 1936 toteutettavaksi ja louhintatyöt aloitettiin marraskuussa 1939, mutta talvisota katkaisi ne jo kolmen päivän kuluttua, eikä kirkkoa lopulta rakennettu Sirénin suunnitelmien mukaan. Siitä olisi tullut katedraalimainen ja korkeine pylväsmäisine torneineen uusi maamerkki Helsinkiin, siis täysin päinvastainen kuin Timo ja Tuomo Suomalaisen samalle paikalle 1960-luvulla suunnittelemasta kirkosta lopulta tuli.[16][17]
Sirénin muita suuria toteutumattomia suunnitelmia olivat Helsingin yliopiston uusi kampusalue keskustaan ja Meilahteen (1919) sekä Iisalmen (1921) ja Porin (1942–1943) kaupungintalot.[18]
Tuotanto
Seuraavassa on täydellinen luettelo Sirénin toteutetuista suunnittelutöistä. Sulkeissa suunnitteluvuodet.[19]
Arkkitehtitoimisto K. Borg, J. S. Sirén & U. Åberg
- Sanoma-yhtiön talo Ludviginkadulla, Helsinki (1918)
- Bembölen koulu, Espoo, 1923 (1923)
- Riihimäen väkirehutehdas, 1918 (1918)
- Hangon margariinitehdas 1920 (1919)
- Rytkön koulu, Hyvinkää (1921)
- Fiskarsin maatilarakennuksia (1922?)
- Asunto Oy Kolmio, Oulu, (1923)
- Seinäjoen meijeri, 1923
- Helsingin virkamiesasuntola (Runeberginkatu 29–31) 1924 (1923, 1924)
- Ahlströmin tehtaiden navetta, Kauttua (1924)
- Intiön vesitorni, Oulu, 1927 (1925)
J. S. Sirén
- Eduskuntatalo, 1926–1931 (1924; myös sisustus)
- Vuohtomäen kansakoulu, Pyhäjärvi (1926)
- Liiketalo Kasarmikatu 42, Helsinki (1932)
- Lassila & Tikanojan liiketalo (Eteläesplanadi 18), Helsinki, 1935 (1934)
- Helsingin yliopiston päärakennuksen laajennusosa, 1935–1937 (1931)
- Ilmari Turjan huvila, Kulosaari, Helsinki (1936)
- Vakuutusyhtiö Varman talo, Tampere, 1937 (1936)
- Oma kesähuvila ”La Maison Bleue”, Bärosund, 1939 (1938)
- Lassila & Tikanojan pääkonttori, Vaasa, 1941 (1937)
- KOP:n Vaasan konttori, 1941
- WSOY:n asuinrakennuksia, Porvoo (1944)
- Hyvinkään konepajan ruokala (1945–1947)
- Teknillisen korkeakoulun kemian laboratorio, Helsinki, 1948 (1944)
- Suomen Pankin talo, Vaasa, 1952 (1943–1945)
- Tiklaksen henkilökunnan asuintalo Kotikeidas, Vaasa (1949–1951)[20]
- Lauttasaaren kansakoulu (Nykyään Lauttasaaren ala-aste), neuvola & kirjasto, Helsinki (1951–1955)
- Keskuskansakoulu, Lapinlahti, (1952–1954)
Muistomerkkejä
- Helsingin valtauksessa kuolleiden saksalaisten muistomerkki, Vanha kirkkopuisto, Helsinki, 1920 (1918; yhdessä Gunnar Finnen kanssa)
- Vironkävijäin muistomerkki, Vanha kirkkopuisto, Helsinki, 1923 (1922; yhdessä Into Saxelinin kanssa)
- Ylihärmän sankarihauta, 1950
Lähteet
- Nikula, Riitta: ”Sirén, Johan Sigfrid (1889–1961)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 64–65. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5. Teoksen verkkoversio.
- J. S. Sirén Suomen Rakennustaiteen museon sivulla (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 21.2.2011.
- J. S. Sirén: Arkkitehti 1889–1961. Helsinki: Suomen rakennustaiteen museo, 1989. ISBN 951-9229-58-2.
- Hakala-Zilliacus, Liisa-Maria: Suomen eduskuntatalo: Kokonaistaideteos, itsenäisyysmonumentti ja kansallisen sovinnon representaatio. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2002. ISBN 951-746-387-1.
Viitteet
- ↑ a b c d e f g h i j Riitta Nikula: ”Sirén, Johan Sigfrid (1889–1961)”, Suomen kansallisbiografia, osa 9, s. 64–65. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Hakala-Zilliacus, s. 271.
- ↑ a b c J. S. Sirén Suomen Rakennustaiteen museon sivulla (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 10.7.2011.
- ↑ J. S. Sirén: Arkkitehti, s. 8, 16.
- ↑ Siren Arkkitehdit Oy Siren.fi. Viitattu 18.7.2011.
- ↑ J. S. Sirén: Arkkitehti, s. 16.
- ↑ Taiteilijainmäki V21A (pdf) Helsingin seurakuntayhtymä. Viitattu 25.4.2015.
- ↑ J. S. Sirén: Arkkitehti, s. 46–64.
- ↑ J. S. Sirén: Arkkitehti, s. 64.
- ↑ Hakala-Zilliacus, s. 272, 275.
- ↑ Hakala-Zilliacus, s. 275.
- ↑ J. S. Sirén: Arkkitehti, s. 42–44.
- ↑ J. S.Sirén: Arkkitehti, s. 54, 56.
- ↑ Rautio, Antero: Löytöretki muistomerkeille – Pääkaupunkiseudun julkiset teokset, s. 123. Edita, Helsinki 2006.
- ↑ J. S. Sirén: Arkkitehti, s. 56.
- ↑ J. S. Sirén: Arkkitehti, s. 60, 97.
- ↑ Hackzell, Kaija: Viertotietä itään ja länteen: Helsingin vanhoja kortteleita 3, s. 296–299. Sanoma, Helsinki 1988.
- ↑ J. S. Sirén: Arkkitehti, s. 48, 50, 62.
- ↑ J. S. Sirén: Arkkitehti, s. 104.
- ↑ Hakala-Zilliacus, s. 451.
Kirjallisuutta
- J. S. Sirén: Arkkitehti 1889–1961. Helsinki: Suomen rakennustaiteen museo, 1989. ISBN 951-9229-58-2.
Aiheesta muualla
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta J. S. Sirén.
- Kuvia J. S. Sirénin rakennuksista Helsingin keskustassa Korttelit.fi-sivustolla:
- Ludviginkatu 8. (Arkistoitu – Internet Archive) Korttelit.fi. Viitattu 21.2.2011.
- Yliopistonkatu 2. (Arkistoitu – Internet Archive) Korttelit.fi. Viitattu 21.2.2011
- Etelä-Esplanadi 18. (Arkistoitu – Internet Archive) Korttelit.fi. Viitattu 21.2.2011.
- Kasarmikatu 42. (Arkistoitu – Internet Archive) Korttelit.fi. Viitattu 21.2.2011.
- Sirén, Johan Sigfrid hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
| ||||||||||||||||||||||
