Kirjesalaisuus

Kirjesalaisuus on useimmissa Euroopan maissa voimassa oleva perusoikeus. Se tarkoittaa, että ainoastaan kirjeen vastaanottaja saa avata kirjeen tai sähköpostiviestin. Vastaava salaisuus koskee usein myös esimerkiksi erilaisia sähköisen viestinnän muotoja. Viestin vastaanottajalla on kirjesalaisuudesta huolimatta kuitenkin lähtökohtainen oikeus näyttää viestiä haluamilleen henkilöille tai jopa antaa viesti julkaistavaksi[1].

Suomessa

Kirjesalaisuus eli nykyisin viestintäsalaisuus pohjautuu perustuslain yksityiselämän suojaa käsittelevään 10 §:ään: "Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton." Kirjesalaisuuden rikkoja voidaan tuomita rikoslain perusteella viestintäsalaisuuden loukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi. Jos viestintäsalaisuuden loukkaus on törkeä, rikoksentekijä on tuomittava vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.[2]

»Viestintäsalaisuuden loukkaus. Joka oikeudettomasti

1) avaa toiselle osoitetun kirjeen tai muun suljetun viestin taikka suojauksen murtaen hankkii tiedon sähköisesti tai muulla vastaavalla teknisellä keinolla tallennetusta, ulkopuoliselta suojatusta viestistä taikka

2) hankkii tiedon televerkossa välitettävänä olevan puhelun, sähkeen, tekstin-, kuvan- tai datasiirron taikka muun vastaavan televiestin sisällöstä taikka tällaisen viestin lähettämisestä tai vastaanottamisesta, on tuomittava viestintäsalaisuuden loukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.»
(Rikoslaki 38 luku 3 §)

»Törkeä viestintäsalaisuuden loukkaus. Jos viestintäsalaisuuden loukkauksessa

1) rikoksentekijä käyttää rikoksen tekemisessä hyväksi asemaansa yksityisyyden suojasta televiestinnässä ja teletoiminnan tietoturvasta annetussa laissa (565/1999) tarkoitetun teleyrityksen palveluksessa tai muuta erityistä luottamusasemaansa,

2) rikoksentekijä käyttää rikoksen tekemistä varten suunniteltua tai muunnettua tietojenkäsittelyohjelmaa tai teknistä erikoislaitetta tai rikos muuten tehdään erityisen suunnitelmallisesti taikka

3) rikoksen kohteena oleva viesti on sisällöltään erityisen luottamuksellinen taikka teko huomattavasti loukkaa yksityisyyden suojaa ja viestintäsalaisuuden loukkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä viestintäsalaisuuden loukkauksesta vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.»
(Rikoslaki 38 luku 4 §)

Maailmalla

Yhdysvalloissa ei ole erityistä perustuslaillista takuuta kirjeenvaihdon yksityisyydelle. Vuonna 1877 Yhdysvaltain korkein oikeus totesi, että kongressin säätämät lait eivät anna Yhdysvaltain postilaitoksen virkamiehille minkäänlaisia oikeuksia loukata postissa olevien kirjeiden ja sinetöityjen pakettien salaisuutta. Postiasioita koskevat säännökset ovat Yhdysvaltain perustuslain 4. lisäyksen alaisia

Saksassa liittovaltion perustuslakisuojavirastolle (kotimaan tiedusteluorganisaatio) on taattu oikeudet rikkoa kirjesalaisuus, mikäli tiedonvälittäjää on aihetta epäillä eräistä rikoksista, jotka kuuluvat viraston toimialaan.[3]

Lähteet

  1. ↑ Jukka K. Korpela: Mutta eikö kirjesalaisuus kiellä yksityisen viestin julkistamisen? jkorpela.fi. Viitattu 29.7.2023.
  2. ↑ Rikoslain 38 luvun 3–4 § Finlex. (9.6.2000/531). Arkistoitu 17.10.2015. Viitattu 31.8.2013.
  3. ↑ Gesetz zur Neugeregelung von Beschränkungen des Brief-, Post- und Fernmeldegeheimnisses

Aiheesta muualla

  • Uteliaisuus voi tulla kalliiksi – lue nämä kolme tositarinaa oikeudesta, ennen kuin tutkit luvatta kumppanin puhelinta Yle, 2019
Tämä lakiin tai oikeuteen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.