Kopiopuristin

Kopiopuristin, Nordean pankkimuseo, Helsinki.
Kopiokirjan aukeama, jossa kopiopuristimella jäljennettyjä kirjeitä. Oikeanpuoleinen kirje kuultaa silkkipaperin läpi, vasemmanpuoleinen näkyy peilikuvana. Kansalliskirjasto, Helsinki.

Kopiopuristin, myös jäljennyspainin, on mekaaninen ruuvipuristin, jolla 1800-luvun loppupuolella erilaisissa toimistoissa, pankeissa, kauppahuoneiden konttoreissa ja lehtien toimituksissa valmistettiin jäljennöksiä lähtevästä kirjeenvaihdosta. James Watt oli hakenut patentin keksimälleen laitteelle jo 1780.[1]

Toimintaperiaate

Kopiomusteella kirjoitettu kirje asetettiin kopiokirjan kostutettua silkkipaperista sivua vasten, jotka suojattiin vielä molemmin puolin vahapapereilla. Kopiokirja asetettiin puristimeen kahden metallilevyn väliin, jotka puristettiin yhteen kammesta kierreruuvia pyörittäen. Paineen vaikutuksesta kostunutta mustetta tarttui tällöin kopioitavasta kirjeestä silkkipaperiin muodostaen alkuperäiskirjoituksen peilikuvan. Ohuen silkkipaperin läpikuultavuuden vuoksi teksti oli luettavissa sivun kääntöpuolelta. Myös kirjoituskoneen kirjoitusta oli mahdollista jäljentää samalla menetelmällä.

Päivän aikana kirjoitetut kirjeet olivat tavallisesti yön yli puristimessa kopiokirjan välissä. Monissa toimistoissa kopiopuristimia käytettiin pitkälle 1900-luvun alkuun, kunnes uudet monistusmenetelmät ja yksinkertaiset kopiokoneet korvasivat ne.[2]

Lähteet

  1. Artikkeli Jäljennyspainin, Tietosanakirja 3. osa, Tietosanakirja-osakeyhtiö, 1911, palsta 1577.
  2. Artikkeli Kopiepress, Nordisk familjebok – Konversationslexikon och realencyklopedi 14. bandet, Nordisk familjeboks förlag, 1911, palsta 968
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: de:Kopierpresse