Kreikkalainen ja roomalainen Egypti

Reliefi Esnassa sijaitsevasta kreikkalais-roomalaisesta Khnumin temppelistä.[1]
Egyptin historia
Esidynastinen Egypti

Egyptin protodynastinen kausi –3150 eaa.

Muinainen Egypti

Varhaisdynastinen kausi 3150–2686 eaa.
Vanha valtakunta 2686–2181 eaa.
Ensimmäinen välikausi 2181–2055 eaa.
Keskivaltakunta 2055–1650 eaa.
Toinen välikausi 1650–1550 eaa.
Uusi valtakunta 1550–1069 eaa.
Kolmas välikausi 664–332 eaa.
Myöhäiskausi 664–332 eaa.
Egyptin historia Persian vallan alla

Kreikkalainen ja roomalainen Egypti

Ptolemaiosten valtakunta 332–30 eaa.
Aegyptus 30 eaa.–641 jaa.
Sassanidien Egypti 619–629

Egyptin keskiaika

Rashidun-kalifaatti 641–661
Umaijadikalifaatti 661–750
Abbasidikalifaatti 750–935
Tulunidit 868–905
Ikhshididit 935–969
Fatimidit 969–1171
Aijubidit 1171–1250
Mamelukkien sulttaanikunta 1250–1517

Osmanien Egypti

Egyptin eyalet 1517–1867
Ranskan miehitys 1798–1801
Muhammad Alin dynastia 1805–1953
Egyptin kediivikunta 1867–1914

Moderni Egypti

Britannian valta Egyptissä 1882–1922
Egyptin sulttaanikunta 1914–1922
Egyptin kuningaskunta 1922–1953
Egyptin tasavalta 1953–1958
Yhdistynyt arabitasavalta 1958–1961/1971
Egyptin arabitasavalta 1971–

n · k · m

Kreikkalainen ja roomalainen Egypti on ajanjakso Egyptin historiassa. Kreikkalaiset ja roomalaiset hallitsivat Egyptiä vuosina 332 eaa. – 639 jaa. Aleksanteri Suuri valtasi Egyptin vuonna 332 eaa. ja hänen kuoltuaan hänen seuraajansa nimittivät Egyptin hallitsijaksi Ptolemaioksen, joka myöhemmin julistautui Egyptin kuninkaaksi. Ptolemaioksen hallitsijasuvun jäsenet hallitsivat Egyptiä aina vuoteen 30 eaa, jolloin roomalaiset valtasivat Egyptin ja tekivät siitä provinssin nimeltä Aegyptus.[2] Arabit valtasivat Egyptin Itä-Roomalta vuosina 639–641.[3]

Hellenistinen Egypti

Ennen vuotta 332 eaa. Egypti oli osa Persian valtakuntaa. Egyptiläiset olivat kapinoineet persialaisia vastaan monta kertaa. Kun Aleksanteri Suuren joukot saapuivat Egyptiin vuonna 332 eaa, kukistettuaan kuningas Dareios III:n, ottivat egyptiläiset heidät vastaan vapauttajina. Egyptissä Aleksanteri Suuri vieraili Memfiissä ja Amon-jumalan temppelissä, joka sijaitsi keskellä autiomaata. Aleksanteri perusti Egyptiin uuden kaupungin Aleksandrian. Aleksanteri nimitti useita kreikkalaisia ja makedonialaisia korkeisiin virkoihin ennen kuin hän itse lähti Egyptistä vuonna 331 eaa. Egyptin käskynhaltijaksi jätettiin Kleomenes.[4]

Kun Aleksanteri kuoli vuonna 324 eaa., hänen seuraajansa eli diadokit jakoivat Aleksanterin valtakunnan keskenään. Egyptin satraapiksi valittiin Ptolemaios, joka oli ollut yksi Aleksanterin läheisimmistä ystävistä. Pian diadokien välille syntyi sotia, joihin Ptolemaios otti osaa. Ptolemaios julistautui kuninkaaksi vuonna 306 eaa ja perusti niin sanotun Ptolemaioksen hallitsijasuvun. Kaikki hallitsijasuvun miespuoliset jäsenet ottivat nimekseen myös Ptolemaios. Hallitsijasuvun jäsenet omaksuivat myös egyptiläisten faaraoiden tavan mennä naimisiin lähisukulaistensa kanssa. Kuninkaat hallitsivatkin yleensä yhdessä vaimonsa kanssa. Berenike III hallitsi myös Egyptiä yksin, ilman miespuolista hallitsijakumppania.

Ptolemaiokset eivät aluksi sekaantuneet egyptiläisten uskonnon harjoittamiseen. Pian he kuitenkin omaksuivat muinaisten faaraoiden tavat. Hellenistisellä ajalla Egyptiin muutti paljon kreikkalaisia. Ptolemaios II ja III kreikkalaisille veteraaneille maatilkkuja ja kreikkalaisia kolonioita ja varuskuntia perustettiin ympäri maata. Kreikkalaiset muodostivat Egyptissä yläluokan, jolla oli omat lakinsa ja tapansa.lähde?

Roomalainen Egypti

Pääartikkeli: Aegyptus

Ptolemaioksen hallitsijasuvun jäsenet hallitsivat Egyptiä aina vuoteen 30 eaa. saakka. Tällöin roomalainen kenraali Octavianus valtasi Egyptin ja syrjäytti Ptolemaios- sukuisen kuningatar Kleopatra VII:n. Roomalaiset tekivät Egyptistä provinssin nimeltä Aegyptus. Egypti oli alistettu suoraan keisarin hallintaan, ja maata hallitsi keisarin valitsema prefekti. Tulot menivät keisarin kassaan ja senaattorisäätyisiltä oli kielletty astumasta jalallaankaan Egyptiin.lähde? Egyptin tärkein tehtävä oli kuitenkin tuottaa viljaa Rooman valtakunnalle ja erityisesti pääkaupungin Rooman viljahuolto oli lähes täysin egyptiläisen vehnän varassa. Egyptin hallintoa ei muutettu suuremmin Ptolemaiosten aikaan verrattuna ja kreikkalaisia nimitettiin jatkossakin korkeimpiin virkoihin.

Ensimmäinen roomalainen prefekti Gaius Cornelius Gallus sai Ylä-Egyptin Rooman valtaan. Toinen prefekti Aelius Gallus yritti vallata Arabian, mutta epäonnistui. Kolmas prefekti Gaius Petronius puolestaan antoi kunnostaa kastelukanavat ja elvytti näin maanviljelyä.

Keisari Neron hallituskaudesta eteenpäin Egypti sai kokea vuosisadan kestävän nousukauden, mutta Marcus Aureliuksen aikana korkea verotus sai egyptiläiset kapinoimaan. Vuonna 175 Avidius Cassius julistautui vastakeisariksi Egyptissä, mutta hänet syrjäytettiin, kun kuultiin Marcus Aureliuksen olevan matkalla häntä kukistamaan. Vuonna 193 Pescennius Niger julistautui keisariksi Syyriassa ja sai Egyptin pian valtaansa, mutta Septimius Severus kukisti hänet pian. Caracalla antoi egyptiläisille, kuten muillekin valtakunnan vapaasyntyisille asukkaille, Rooman kansalaisoikeudet vuonna 212.

Egyptiläisten perinteisessä uskonnossa faaraota palvottiin jumalkuninkaana. Kun hallitsijan asema siirtyi poissaoleville Rooman keisareille, muinaisuskon keskeinen osatekijä alkoi haalistua. Egyptin pappisluokka menetti myös yhteiskunnallista asemaansa, ja sille tuli vaikeaksi ylläpitää perinteisiä kalliita uskonnollisia rituaaleja.[5]

Suurimpia muutoksia Egyptissä roomalaiskaudella oli kristinuskon saapuminen maahan 100-luvulla. Ajoittaisista vainoista huolimatta kristinusko levisi aluksi Aleksandrian juutalaisten keskuudesta kreikkalaisille ja heidän kauttaan egyptiläisille. Vuoden 200 tienoilla Aleksandriasta oli tullut yksi kristinuskon tärkeimmistä paikoista ja teologian keskus; tärkeitä hahmoja tässä olivat mm. Origenes, Klemens Aleksandrialainen sekä Athanasios Suuri. Kristinusko alkoi täyttää muinaisuskon rapautumisen luomaa hengellistä tyhjiötä. Kristinuskon sanoma vetosi etenkin kovia kokeneeseen maalaisväestöön. Vuonna 312 Konstantinus Suuri julisti kristinuskon yhdeksi valtion hyväksymistä uskonnoista. 300-luvulla Egyptissä levisi areiolaisuudeksi tunnettu kristinuskon suuntaus, joka kiellettiin Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna 325. Tämä johti mellakoihin ja kapinoihin Egyptissä.

Kristinuskon myötä Egyptissä kehittyi koptilainen kristillinen kulttuuri. Se omaksui kirjalliseksi perustakseen koptin kielen, jota kirjoitettiin osin kreikkalaispohjaisella merkistöllä.[6] 300-luvun loppuun mennessä kristityt muodostivat jo väestön enemmistön.[7]

Rooman valtakunnan jakauduttua kahtia vuoden 395 jälkeen Egypti jäi Itä-Roomalle. 600-luvulla Itä-Rooma joutui kuitenkin luopumaan siitä. Vuonna 619 sassanidien Persia valtasi Egyptin, mutta keisari Herakleios valtasi sen takaisin vuoteen 629 mennessä. Sassanidien valtakunta romahti tämän jälkeen, mutta roomalaiset eivät pystyneet enää palauttamaan valtaansa sekasortoisessa Lähi-idässä. Itä-Rooman vanhoilla alueilla valtaan nousivat roomalaisten liittolaisina olleet arabiheimot, jotka vuoden 640 tienoilla saivat vallan myös Egyptissä.[8] Roomalaiset menettivät viimeksi otteensa myös Aleksandriasta.

Lähteet

  1. ↑ 1911 Encyclopædia Britannica/Esna Wikisource. (englanniksi)
  2. ↑ Furio Durando: Historialliset kulttuurit, Kreikka, s. 62–63. Suomentanut Riitta Virkkunen. Weilin+Göös, 2008. ISBN 978-951-0-32993-1.
  3. ↑ Alberto Siliotti: ”Bysanttilaisaika”, Historialliset kulttuurit, Egypti, s. 60. Suomentanut Tuija Vertainen. Weilin+Göös, 2009. ISBN 978-951-0-32995-5.
  4. ↑ Paavo Castrén: ”Ptolemaiosten valtakunta”, Uusi antiikin historia, s. 245. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-21594-3.
  5. ↑ Sergejeff, Andrei: Egyptin historia. Kleopatran ajasta arabikevääseen, s. 46–48. Gaudeamus, 2019.
  6. ↑ Sergejeff, 2019, s. 48
  7. ↑ Sergejeff, 2019, s. 49
  8. ↑ Sergejeff, 2019, s. 54–

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kreikkalainen ja roomalainen Egypti Wikimedia Commonsissa