Kuvan rajaus

Kuvan rajaus on ei-toivottujen alueiden poistamista valokuvasta tai kuvitetusta kuvasta. Prosessi koostuu yleensä kuvan joidenkin reuna-alueiden poistamisesta, jotta epäolennainen osa kuvasta saadaan pois kuvasuhteen muuttamiseksi tai kohteen korostamiseksi tai eristämiseksi sen taustasta. Sovelluksesta riippuen, tämä voidaan suorittaa fyysisellä valokuvalle, taideteokselle tai videomateriaalille, tai se voidaan toteuttaa digitaalisesti käyttämällä kuvankäsittelyohjelmia. Rajausprosessi on yhteinen valokuvaus-, elokuvankäsittely-, radio ja tv-, graafisen suunnittelun ja painoalalla.

Rajaus valokuvaus-, tulostus- ja suunnittelutoiminnoissa

Paino-, graafisen suunnittelun ja valokuvausalalla rajaaminen^[1] on ei-toivottujen alueiden poistamista valokuvasta tai kuvitetusta kuvasta. Rajaus on yksi kuvankäsittelyn perusprosesseja, ja sen tuloksena poistuu esine tai merkityksetön alue valokuvasta, muuttaa sen sivusuhdetta, tai parantaa yleisesti kuvan sommittelua .^[2] Televalokuvauksessa, yleisimmin lintu- ja ilmailuvalokuvauksessa, kuva rajataan pääkohteen suurentamiseksi ja kuvakulman pienentämiseksi edelleen - kun riittävän polttovälin linssi halutun suurennuksen saavuttamiseksi ei ole ollut käytettävissä. Sitä pidetään yhtenä harvoista muokkaustoiminnoista, jotka ovat sallittuja nykyaikaisessa valokuvajournalismissa sävyn tasapainon, värinkorjauksen ja terävöittämisen lisäksi. Rajaus, joka tehdään leikkaamalla valokuvan tai elokuvan ylä- ja alamarginaalit, tuottaa näkymän, joka jäljittelee panoraamamuotoa (valokuvauksessa) tai laajakuvamuotoa elokuvassa ja televisiolähetyksessä. Kumpikaan näistä formaateista ei ole rajattu sinänsä, vaan ne ovat erittäin erikoistuneiden optisten kokoonpanojen ja kameramallien tuotteita.

Graafiset esimerkit (valokuva)

Rajaus kohteen korostamiseksi:

Rajattu kuva kruunuvuokosta, kuvasuhde 1,065, jossa kukka täyttää suurimman osan kuvasta.
Alkuperäinen valokuva, kuvasuhde 1.333, jossa kukka käyttää vain pientä osaa kuvasta.

Rajaus ei-toivottujen yksityiskohtien / esineiden poistamiseksi:

Rajattu Garland-krysanteemi, kuvasuhde 1,081
Alkuperäinen valokuva, kuvasuhde 1.333, oikeassa alakulmassa on valkoista roskaa ja oikeassa yläkulmassa kuollut kukka ja molemmat ovat ei-toivottuja esineitä.

Rajaaminen elokuva- ja televisiotoiminnassa

Tietyissä olosuhteissa elokuvamateriaalia voidaan rajata muuttamaan sitä kuvasuhteesta toiseen venyttämättä kuvaa tai täyttämällä tyhjiä tiloja mustilla palkkeilla (kuva 2).

Huolet kuvasuhteista ovat tärkeä aihe elokuvan valmistuksessa . Rajaamisen sijasta kuvaaja kuvaa yleensä mattoja lisätäkseen vaihtoehtoisten kuvasuhteiden leveyttä projektiossa ja lähetyksessä. Anamorfinen optiikka (kuten Panavision- linssit) tuottaa täysikokoisen, vaakasuunnassa pakatun kuvan, josta lähetystoiminnan harjoittajat ja projektorit voivat muodostaa useita vaihtoehtoisia kuvasuhteita rajaamatta asiaankuuluvia kuvan yksityiskohtia. Ilman tätä laajakuvanäyttö, erityisesti televisiolähetyksissä, riippuen erilaisista pehmeistä tekniikoista, johon liittyy vaihtelevaa kuvan rajausta (katso kuvat 2, 3 ja 4).^[3]

Kun siirryttiin laajakuvatelevision käyttöön, toteutettiin samanlainen prosessi, jossa poistetaah suuret palat ylhäältä ja alhaalta, jotta tavallinen 4:3-kuva sopisi 16:9-kuvaan. Sairaalan menetetään 25 prosenttia alkuperäisestä kuvasta. Toinen vaihtoehto on prosessi, jota kutsutaan pilariruuduksi, jossa mustat nauhat sijoitetaan ruudun sivuille, jolloin alkuperäinen kuva voidaan näyttää täysikokoisena laajemmassa kuvasuhteessa (kuva 6). Tässä artikkelissa on tarkempi kuvaus ongelmasta.

Tyypillinen rajaus elokuva- ja televisiolähetyssovelluksissa
Kuva 1:

2.35:1 alkuperäinen kuva, jossa on laajakuvasuhde ja vaihtoehtoiset kuvasuhteet
Kuva 2:

2.35:1 kuva, joka on ylä- ja alamaskin avulla saatu kokoon 4:3, koko kuva on näkyvissä
Kuva 3:

1.85:1-kuva, joka on muutettu kokoon 4:3. Tyypillinen 16:9-kuva, kuvan ulkoreunat eivät ole näkyvissä
Kuva 4:

1.55:1 kuva,joka on muutettu kokoon 4:3. Kompromissi välillä 16: 9 ja 4: 3, käytetään usein Isossa-Britanniassa
Kuva 5:

1.33:1 kuva ilman maskeja. Koska se on rajattu kuvasuhteeseen 4:3, se menettää suuren osan alkuperäisestä kuvasta

Lisämenetelmät

Erilaisia menetelmiä voidaan käyttää rajauksen jälkeen tai niitä voidaan käyttää alkuperäiseen kuvaan.

Vinjetointi on kuvan keskiosan korostaminen hämärtämällä, tummentamalla, vaalentamalla tai kyllästämällä kuvan ulkokehällä olevia osia
Ei-suorakaiteen muotoisen kuvakehyksen käyttöä voidaan käyttää suuremman kuvan osien valintaan