Landsorganisasjonen i Norge
| Landsorganisasjonen i Norge (LO) | |
|---|---|
 | |
 LO:n päätoimisto sijaitsee Oslon työväentalossa. | |
| Perustettu | 1899 |
| Tyyppi | ammattiliittojen keskusjärjestö |
| Kotipaikka | Oslo |
| Toiminta-alue | Norja |
| Jäsenet | 970 000 (2022) |
| Puheenjohtaja | Peggy Hessen Følsvik |
| Kattojärjestö | European Trade Union Confederation |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
| Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo | |
Landsorganisasjonen i Norge (lyh. LO; vuoteen 1957 Arbeidernes Faglige Landsorganisasjon) on Norjan suurin ammattiliittojen keskusjärjestö. Se on perustettu 1899 ja sen jäsenjärjestöihin kuuluu noin 970 000 ihmistä. Järjestön puheenjohtajana on vuodesta 2021 toiminut Peggy Hessen Følsvik.[1]
Historia
Landsorganisasjonen (LO) perustettiin vuonna 1899 kaksi vuotta aiemmin Tukholmassa pidetyn pohjoismaisen työväenkongressin innoittamana. LO teki alusta saakka tiivistä yhteistyötä Työväenpuolueen kanssa, mutta jäsenjärjestöjen ei ollut pakko kuulua puolueeseen. LO kasvoi aluksi hitaasti, mutta Ole O. Lianin puheenjohtajakaudella 1906–1925 järjestö vakiinnutti asemansa Norjan politiikassa. Vuonna 1907 solmittiin ensimmäinen valtakunnallinen työehtosopimus (norj. tariffavtale) rauta- ja metalliteollisuuden alalle. Samana vuonna paperityöläiset järjestivät ensimmäisen valtakunnallisen lakon.[1]
Sosiaalidemokraattien ja kommunistien välirikko ensimmäisen maailmansodan jälkeen näkyi myös LO:ssa, mutta järjestö ei kuitenkaan jakautunut. Vuonna 1921 järjestettiin suurlakko, johon osallistui noin 150 000 työntekijää. Lakko epäonnistui ja LO:n jäsenmäärä laski liki puolella. Vuosikymmenen mittaan järjestettiin useita muitakin laillisia tai laittomia lakkoja. Vuoden 1931 konflikti työnantajien kanssa johti noin 60 000 työntekijää koskeneeseen työsulkuun sekä siitä seuranneeseen työläisten ja järjestysvallan yhteenottoon Skienin Menstadissa.[1]
Suuren laman seurauksena 1930-luvulla LO ja Työväenpuolue harjoittivat yhdessä kriisipolitiikkaa. LO:n jäsenmäärä kasvoi vuosikymmenen aikana 139 600:sta 352 000:een. Saksalaismiehitys ajoi LO:n johdon maanpakoon Lontooseen keväällä 1940. Sodan jälkeen talous alkoi kasvaa nopeasti ja LO harjoitti varovaista palkkapolitiikkaa inflaation pelossa. Työtaisteluita ei juuri ollut. Ammattiliittojen toiminta monipuolistui muun muassa vakuutusalalle sekä työsuojeluun. LO:n edustamien perinteisten alojen osuus työvoimasta alkoi laskea, mutta se on silti edelleen selkeästi suurin keskusjärjestö.[1]
Jäsenjärjestöt
Landsorganisasjoneniin kuuluu 26 jäsenjärjestöä, joilla on yhteensä noin 970 000 jäsentä. Suurin jäsenjärjestöistä on Fagforbundet, joka edustaa muun muassa julkisten palvelujen työntekijöitä. Sillä on noin 395 000 jäsentä.[1]
Puheenjohtajat
- 1899–1900: Hans Jensen
- 1900–1901: Dines Jensen
- 1901–1904: Adolf Pedersen
- 1904–1905: Joh. Johansen
- 1905–1906: Adolf Pedersen
- 1906–1925: Ole O. Lian
- 1925–1934: Halvard Olsen
- 1934–1939: Olav Hindahl
- 1939–1965: Konrad Nordahl
- 1965–1969: Parelius Mentsen
- 1969–1977: Tor Aspengren
- 1977–1987: Tor Halvorsen
- 1987–1989: Leif Haraldseth
- 1989–2001: Yngve Hågensen
- 2001–2007: Gerd-Liv Valla
- 2007–2013: Roar Flåthen
- 2013–2017: Gerd Kristiansen
- 2017–2021: Hans-Christian Gabrielsen
- 2021–: Peggy Hessen Følsvik
Lähteet
- ↑ a b c d e Gisle, Jon: Landsorganisasjonen i Norge Store norske leksikon. 22.8.2022. Viitattu 11.1.2023. (norjaksi)
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Landsorganisasjonen i Norge Wikimedia Commonsissa
- Landsorganisasjonenin verkkosivut (norjaksi)
| ||||||||||||||||||
| ||||||||||||||
