Max Klinger
Symbolismi
Fernand Khnopff, Hopeinen tiara, 1911.
Symbolismi
Fin de siècle | Romantiikka | Dekadenssi | Symbolismi kirjallisuudessa | Venäläinen symbolismi
Symbolisteja
Léon Bakst | Charles Baudelaire | Aubrey Beardsley | Arnold Böcklin | Magnus Enckell | Gustav Klimt | Max Klinger | Stéphane Mallarmé | Gustave Moreau | Mihail Nesterov | Edgar Allan Poe | Sully Prudhomme | Arthur Rimbaud | Konstantin Somov | Émile Verhaeren | Paul Verlaine
Symbolismia
Pahan kukat | Ad Astra | Haavoittunut enkeli | Halla | Kuoleman puutarha | Köynnöksenkantajat | Lemminkäisen äiti | Symposion | Terror Antiquus
Max Klinger (18. helmikuuta 1857 Leipzig – 5. heinäkuuta 1920) oli saksalainen taidemaalari, graafikko ja kuvanveistäjä. Hän oli 1880−1890-lukujen symbolismin pääedustajia, jonka töissä yhdistyvät kirjallisuudesta aiheensa saanut symbolismi realistisiin yksityiskohtiin ja klassisoivaan muotokieleen. Ulkoilmamaalauksissaan Klinger liittyi myös realistisen tyylisuunnan edustajiin.[1]
Yksi Klingerin tunnetuimmista veistoksista on Klingerin aikana kohua herättänyt Beethoven monumentti, joka paljastettiin Wienin näyttelyssä vuonna 1902 ja myytiin myöhemmin Leipzigiin.[2]
Asteroidi 22369 Klinger on nimetty Max Klingerin mukaan.[3]
Teoksia
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Max Klinger.
-
First Future (1879-1880, printti vuodelta 1882) -
Das Urteil des Paris (1886-1887) -
L'Heure bleue (1890) -
Elsa Asenijeff (n. 1900) -
Beethoven Torso (1902) -
Portoferraio Villa Napoléon (1904) -
Landschaft an der Unstrut (1912) -
Sisifus (1915)
Lähteet
Aiheesta muualla
- http://www.max-klinger.com/
| ||||||||||||||||||||||||||
