Paksunokkakiuru
| Paksunokkakiuru | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Elinvoimainen [1] | |
|
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
| Heimo: | Kiurut Alaudidae |
| Suku: | Ramphocoris |
| Laji: | clotbey |
| Kaksiosainen nimi | |
| Ramphocoris clotbey | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK | |
Paksunokkakiuru (Ramphocoris clotbey) on kuivien avomaiden kiurulaji. Se on sukunsa ainoa edustaja. Suvun nimi kirjoitetaan myös muodossa Rhamphocoris.
Koko ja ulkonäkö
Linnun pituus on noin 17 cm, siipien kärkiväli 36–40 cm ja paino 45–55 g. Hieman kiurua suurempi lintu, jolla on paksu kartiomainen nokka. Koiras on päältä ruskea, alapuolelta voimakkaasti tumman suomukuvioinen ja sen poski on musta. Naaras on hailakamman värinen ja nuori lintu ruskea. Lennossa erottuu valkoinen siiven takareuna. Lajilla on runsaasti erilaisia ääniä mutta pesimäaikana se on melko hiljainen.[2]
Esiintyminen
Paksunokkakiuru elää Luoteis-Afrikassa, erilliskanta on Lähi-idässä, mahdollisesti myös Pohjois-Egyptissä. Laji on paikkalintu, joka pesimäajan jälkeen voi suorittaa vaelluksia rannikolle.[2] Sitä ei ole tavattu Suomessa. Lajin kanta on elinvoimainen.[1]
Elinympäristö
Paksunokkakiurut elävät sekä autiomaassa että hieman ravinteikkaammilla kivisillä avomailla, pääasiassa Saharassa. Talvella ne voivat kerääntyä parviksi, joista suurimmissa on tavattu noin 50 yksilöä.[2]
Lisääntyminen
Pesintä tunnetaan puutteellisesti. Pesä on maassa, yleensä pensaan tai kiven alla. Munamäärä on 3–6, tavallisimmin 3 tai 4. Muna painaa keskimäärin 4,36 g.[2]
Ravinto
Paksunokkakiurut syövät etupäässä siemeniä ja vihreitä kasvinosia sekä myös hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia. Poikasia ruokitaan pääasiassa eläinravinnolla.[2]
Lähteet
- Birdguides (kuvia)
- ITIS: Ramphocoris clotbey (englanniksi)
Viitteet
- ↑ a b BirdLife International: Rhamphocoris clotbey IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.1.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.
|
