Rikkikiisu

Rikkikiisu
Yhteenkasvettuneita rikkikiisukiteitä
Luokka	sulfidimineraalit
Kemialliset ominaisuudet
Kemiallinen kaava	FeS2
Molekyylipaino	119,98 g/mol
Fysikaaliset ominaisuudet
Väri	messinginkeltainen
Asu	kuutiollisia, omamuotoisia kiteitä, myös massiivinen tai rakeinen
Kidejärjestelmä	kuutiollinen
Kaksostus	tunkeutumiskaksosia
Lohkeavuus	epäselvä
Murros	simpukkamainen, epätasainen
Taottavuus	murenee taottaessa
Kovuus Mohsin asteikolla	6–6,5
Ominaispaino	4,95–5,10
Tiheys	4,8–5 g/cm3
Liukenevuus	liukenee typpihappoon
Optiset ominaisuudet
Optiset ominaisuudet	isotrooppinen
Kiilto	metallikiilto
Viiru	mustanruskea, vihertävänmusta
Läpinäkyvyys	läpinäkymätön
Muut ominaisuudet	paramagneettinen, kipinöi iskettäessä
Lähteet
[1][2]
Aiheesta muualla
Rikkikiisu Commonsissa
Infobox OK

Rikkikiisu eli pyriitti eli katinkulta on raudan sulfidi, kemiallisesti FeS₂ eli rautadisulfidi. Se on yleisin kaikista sulfidimineraaleista. Rikkikiisusta käytetty nimi pyriitti, on johdettu kreikan kielen sanasta πυρίτης (pyritēs), joka tarkoittaa "tulesta" tai "tulessa". Nimi on todennäköisesti peräisin siitä, että rikkikiisu kipinöi, kun sitä iskee terästä tai piikiveä vasten. Tätä rikkikiisun ominaisuutta on hyödynnetty esimerkiksi rataslukolla varustetuissa varhaisissa tuliaseissa^[3][4] Rikkikiisu sekoitetaan hyvin helposti markasiittiin, jonka kemiallinen koostumus on sama FeS₂, mutta sen kiderakenne on rikkikiisun kuutiollisesta poiketen ortorombinen.^[5] Siinä voi olla hivenaineena pieniä määriä kuparia tai kultaa^selvennä.^[6]

Ominaisuuksia

Rikkikiisua tavataan esimerkiksi kvartsijuonissa, sedimenttikivissä, metamorfisissa kivilajeissa ja malmiesiintymissä, joissa se esiintyy usein yhdessä muiden sulfidi- ja oksidimineraalien kanssa. Rikkikiisu itse ei kuitenkaan ole varsinainen malmimineraali, mutta siitä voidaan valmistaa ferrosulfaattia ja rikkihappoa,^[7] joka on maailman eniten käytetty kemikaali.

Rikkikiisu on tärkeä rikin lähde, ja jalostettaessa siitä syntyy myös jonkin verran rautarikastetta.

Konkreetiot

Rautasulfidit, niin rikkikiisu kuin markasiittikin, muodostavat joskus pallomaisia konkreetioita (ks. kuva alhaalla). Konkreetiot kiteytyvät säteittäisesti keskeltä suoraan pintaa kohti, ja muodostavat näin kauniita palloja. Konkreetion säteittäinen kiderakenne tulee parhaiten esille, kun konkreetio halkaistaan.^[5]

Kuvan konkreetioiden läpimitta on noin 3 cm. Konkreetiot ovat yleensä tämän kokoisia, mutta toisinaan löytyy myös joitakin senttimetrejä suurempia konkreetioita. Joidenkin uskomusten mukaan rikkikiisu- ja markasiittikonkreetiot ovat niin sanottuja "energiakiviä".

Esiintymiä

Rikkikiisu on hyvin yleinen mineraali kaikkialla maailmassa ja tärkeitä esiintymiä on löydetty muun muassa seuraavilta paikkakunnilta ja maista: Meggen, Sveitsi; Kärnten, Itävalta; Norja; Ruotsi; Elba, Italia; Espanja; Ural, Venäjä; Colorado, Yhdysvallat; Etelä-Afrikka ja Kanada.^[5] Suomessa on merkittävä esiintymä Pyhäjärvellä.

Käyttö

Inkat käyttivät suuria, tasapintaisia rikkikiisukiteitä peileinä.^[5]

Kuvia rikkikiisusta eri muodoissa

• 
  Kaksi omamuotoista, erillistä rikkikiisukidettä.
• 
  Rikkikiisukiteitä kvartsikiteiden lomassa. Romania.
• 
  Rikkikiisukonkreetioita. Kansas, Yhdysvallat.

Lähteet

• Schumann, Walter, 1993: Kivet ja mineraalit. Otava, Keuruu. ISBN 951-1-10207-9^{lähde tarkemmin?}
• Schumann, Walter, 1989: Jalokivet ja korukivet. Otava, Keuruu. ISBN 951-1-10837-9^{lähde tarkemmin?}
• Brocardo, G., 1994: Minerals & Gemstones. ISBN 0-7153-0197-7^{lähde tarkemmin?}
• Hamilton, Woolley, Bishop; 1996: Minerals, Rocks and Fossils. Hamlyn, Lontoo. ISBN 0-600-57512-8^{lähde tarkemmin?}

Viitteet