Suomen Lennätinlaitos

Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Ehdotettu uusi nimi on Suomen lennätinlaitos. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: vain ensimmäinen sana kirjoitetaan isolla alkukirjaimella

Suomen lennätinlaitos oli vuosina 1918–1927 toiminut suomalainen keskusvirasto, joka vastasi lennätinasioista.

Suomen lennätinverkoston rakentaminen alkoi sotalaitoksen tarpeita varten Krimin sodan aikana. Helsingin ja Pietarin välinen sähkölennätinyhteys valmistui vuonna 1855, ja samana vuonna annettiin keisarillisella määräyksellä valtiolle yksinoikeus lennätinlinjojen omistukseen.^[1] Useimmissa maissa lennätin toimi postilaitoksen yhteydessä, mutta Suomen lennätinosasto (vuodesta 1874 Suomen lennätinpiiri) oli alkuaan yksi Venäjän lennätinlaitoksen 18:sta piiristä, ja sitä johdettiin Pietarista käsin. Sen asemapaikaksi määrättiin vuonna 1859 Turku, mutta se siirrettiin jo vuonna 1864 Helsinkiin.

Lennätinlaitoksen palvelukseen otettiin ensi sijassa naisia. He olivat ensimmäisiä virkapukuisia naisvirkailijoita. Naisten palkkaaminen muihinkin virastojen, konttorien, kauppapuotien ja teollisuuden tehtäviin lisääntyi 1870-luvulta alkaen.^[1]

Suomen itsenäistymisen jälkeen Vaasan senaatti päätti 13. helmikuuta 1918 lennätinlaitoksen ottamisesta Suomen valtion haltuun. Myöhemmin samana vuonna perustettiin keskusvirastona Suomen lennätinlaitos, jolle alistettiin myös puhelintoimi. Lennätinlaitos yhdistettiin 1. kesäkuuta 1927 alkaen Postihallituksen kanssa uudeksi Posti- ja lennätinhallitukseksi.

Titteli vuoteen 1918 päällikkö; vuodesta 1918 pääjohtaja

• Lennätinsääntö Suomessa

• Pääjohtajakunta, s. 224–226. SKS, Helsinki, 2005.

• Risberg, Einar Suomen lennätinlaitoksen historia 1855-1955. Posti- ja lennätinhallitus, Helsinki 1959.