Viides kolonna

Viides kolonna on termi, jolla kutsutaan ryhmää, joka pyrkii heikentämään laajempaa joukkoa sen sisältä käsin, yleensä vihollisryhmän tai vieraan valtion hyväksi toimien. Viidennen kolonnan toiminta voi olla joko avointa tai salaista. Salassa kootut joukot voivat aktivoitua avustamaan ja tukemaan ulkoa tulevaa hyökkäystä. Myös asevoimien järjestäytyneitä toimia voidaan nimittää viidenneksi kolonnaksi. Viidennen kolonnan salassa tapahtuva toiminta voi olla sabotaasia, disinformaation levittämistä tai puolustusjärjestelmien vakoilua ulkoisen uhkaajan hyväksi.

Termin alkuperä

Espanjan sisällissodassa Madridin piirityksen aikana 1936 kansallismielinen kenraali Emilio Mola kertoi häntä haastatelleelle toimittajalle, että kaupunkia lähestyi neljä kolonnaa (hänen komentamiensa joukkojen lisäksi Francon, Varelan ja Queipo de Llanon joukot), mutta niitä tuki lisäksi kaupungin sisäpuolella viides kolonna, kansallismielisten tukijat, jotka heikensivät tasavaltalaisten hallintoa sisältä käsin.^[1]

Termi levisi laajaan käyttöön Espanjassa, ja Ernest Hemingway poimi sen nimeksi ainoalle näytelmälleen, jonka hän kirjoitti Madridissa pommitusten aikana ja julkaisi 1938 osana teosta The Fifth Column and the First Forty-Nine Stories.

Vaikka Molanin lausuntoa pidetään termin alkuperänä, historioitsija Christopher Clark on lainannut itävaltalaisen sotilasattasea Joseph Pomiankowskin helmikuussa 1906 kirjoittamaa kirjettä, jossa tämä kirjoittaa miten "[serbialaisten] radikaalien viidennen kolonnan rauhan ajan toiminta myrkyttää systemaattisesti eteläslaavilaisten väestön asenteita ja voi, jos pahin tapahtuu, aiheuttaa erittäin vakavia hankaluuksia armeijallemme."^[2][3]

Esimerkkejä käytöstä

Yhdysvallat ja Iso-Britannia, toinen maailmansota

Kun amerikkalaisten osallistuminen sotaan Euroopassa tuli yhä todennäköisemmäksi 1930-luvun lopussa, termillä ”viides kolonna” varoitettiin yleisesti mahdollisen kapinamielialan, eripuran ja epälojaaliuden lietsomisesta Yhdysvalloissa. Pelkoa lisäsi Ranskan nopea tappio vuonna 1940, jonka syitä haettiin valtion sisäisestä heikkoudesta ja saksalaismielisen ”viidennen kolonnan” toiminnasta. Life-lehdessä kesäkuussa 1940 julkaistu valokuvasarja varoitti ”kaikkialla näkyvistä merkeistä natsien viidennen kolonnan toiminnasta”. Samassa kuussa alahuoneelle pitämässään puheessa Winston Churchill vakuutti parlamentin jäsenille, että ”parlamentti on antanut meille valtuudet puuttua viidennen kolonnan toimintaan kovalla kädellä”.^[4]

Tšekkoslovakia

Tšekkoslovakian saksankielisen vähemmistön järjestöt muodostivat Sudeettialueiden Freikorps-joukot, jotka avustivat Natsi-Saksan pyrkimyksiä. Osa joukoista esitti olevansa ensimmäisen maailmansodan jälkeen perustettuja itsepuolustusryhmiä, joilla ei ollut mitään tekemistä Saksan hyökkäyksen kanssa kaksikymmentä vuotta myöhemmin.^[5] Freikorps-joukkoja kuitenkin määritteli niiden toiminta 1938–39, ei niiden alkuperäinen perustamisajankohta tai -syy: ”Sama ilmiö toistui Tšekkoslovakiassa. Henleinin Freikorps-joukot olivat viides kolonna”.^[6]

Neuvostoliitto

Vuonna 1945 Yhdysvaltain ulkoministeriön laatimassa asiakirjassa natsi-Saksan suunnitelmia verrattiin kansainvälisen kommunistisen liikkeen toimintaan toisen maailmansodan lopussa: "Kommunistinen puolue on viides kolonna samalla tavalla kuin natsien Bund-ryhmät, paitsi että jälkimmäiset ovat yksinkertaisia ja tehottomia kommunisteihin verrattuna”.^[7] Arthur M. Schlesinger Jr. kirjoitti vuonna 1949: ”Neuvostoliiton valtti – sen taistelukärki – ovat viidennet kolonnat, paikalliset kommunistiset puolueet”.^[8]

Japani

Japanissa asuvia pohjoiskorealaisia, varsinkin Pohjois-Korean hallitusta lähellä olevan Ch'ongryŏn-organisaation jäseniä on syytetty ”viidenneksi kolonnaksi”, ja he ovat joutuneet sekä verbaalisten että fyysisten hyökkäysten kohteeksi. Näin on käynyt varsinkin sen jälkeen, kun Kim Jong-ilin hallitus tunnusti siepanneensa Japanista ihmisiä ja tehneensä kokeita ballistisilla ohjuksilla.^[9]

Israel

Useat Israelin juutalaiset poliitikot, rabbit, toimittajat ja historioitsijat uskovat, että Israelin arabit samastuvat enemmän palestiinalaisten aatteeseen ja tavoitteisiin kuin Israelin valtioon tai sionismiin ja ovat viitanneet tähän noin kahteenkymmeneen prosenttiin Israelin väestöstä viidentenä kolonnana.^[10]

Länsimaissa asuvat muslimit

Jihadin vastainen kirjallisuus on kuvannut länsimaisia muslimeja ”viidentenä kolonnana”, joka pyrkii horjuttamaan länsimaista identiteettia ja arvoja edistääkseen islamilaisen liikkeen arvoja, viime kädessä perustaakseen kalifaatin länsimaihin.^[11] Pariisissa 2015 Charlie Hebdo -lehden toimitukseen suunnatun hyökkäyksen jälkeen brittiläisen UKIP-puolueen Nigel Farage julisti, että Euroopalla on ”viides kolonna kotimaissamme”. Vuonna 2001 hollantilainen poliitikko Pim Fortuyn kutsui puheessaan muslimimaahanmuuttajia ”viidenneksi kolonnaksi” samana iltana, jona hänet erotettiin Leefbaar Nederland -puolueen johtajan virasta.^[12]

Ukraina ja Venäjä

Venäläiset tiedotusvälineet käyttivät toistuvasti termiä viides kolonna vuoden 2014 Itä-Ukrainan venäläisiä tukevien mielenosoitusten aikana kuvatessaan mitä tahansa kritiikkiä Venäjän politiikkaa ja sen tavoitteita kohtaan Ukrainassa.^[13]

Populaarikulttuurissa

Brittiläiset kriitikot käyttivät 1941 termiä kuvaamaan Agatha Christien romaanin N tai M? kahden brittiläisen partisaanin taistelua natsien hallintoa vastaan sisältä.^[14]

Frank Capran elokuvassa Meet John Doe (1941) toimittaja Henry Connell varoittaa poliittisesti naiivia John Doeta erään liikemiehen suunnitelmista edistää omia poliittisia tavoitteitaan John Doe -kerhojen avulla.

Alfred Hitchcockin elokuvassa Saboteur (1942) Robert Cummings pyytää apua taistelussaan Yhdysvaltojen sotaponnistuksia sabotoivaa "viidettä kolonnaa" vastaan.

Termiä käytetään useissa toisen maailmansodan ajan lyhyissä animaatioelokuvissa. Putte Possu-sarjassa yleisön joukossa olevia "viidennen kolonnan" jäseniä pyydetään poistumaan välittömästi elokuvateatterista. Looney Tunesin Foney Fables-jaksossa lampaan vaatteissa olevaa sutta kutsutaan "viidenneksi kolonnaksi".

Graham Greenen kirjan Hiljainen Amerikkalainen (1955) toisessa kappaleessa on tunnettu lause "Viides kolonna, kolmas osasto, seitsemäs päivä".

Lähteet

• Akbarzadeh, Shahram: Muslims, Multiculturalism and the Question of the Silent Majority. Journal of Muslim Minority Affairs, 2011, 31. vsk, nro 3. doi:10.1080/13602004.2011.599540. (englanniksi)
• Churchill, Winston: We Shall Fight on the Beaches winstonchurchill.org. Viitattu 29.12.2019. (englanniksi)
• Clark, Christopher M.: The Sleepwalkers : How Europe Went to War in 1914. New York: Harper, 2013. ISBN 9780061146657. (englanniksi)
• Дугин, Александр: http://www.nakanune.ru/news/2014/5/21/22353563/ Nakanune.ru. Viitattu 29.12.2019. (venäjäksi)
• Greimel, Hans: North Koreans in Japan have long been vilified as a communist fifth column Associated Press. Arkistoitu February 5, 2007. Viitattu 29.12.2019. (englanniksi)
• Holland, James: The Battle of Britain: Five Months That Changed History; May–October 1940. St. Martin's Press, 2011. ISBN 978031267500. (englanniksi)
• Kronenbitter, Günther: Krieg im Frieden: die Führung der k.u.k. Armee und die Grossmachtpolitik Österreich-Ungarns 1906-1914. München: Oldenbourg, 2003. ISBN 3486567004. (saksaksi)
• Paterson, Thomas G.: Meeting the Communist Threat: Truman to Reagan. Oxford University Press, 1988. ISBN 978-0195045321. (englanniksi)
• Schlesinger, Arthur M. Jr.: The Politics of Freedom. Transaction Publishers, 1997. ISBN 978-1560009894. (englanniksi)
• Waite, Robert G.L.: Vanguard of Nazism: The Free Corps Movement in Post-War Germany, 1918-1923. Harvard University Press, 1952. ISBN 978-0674931428. (englanniksi)
• Nuremberg Trial Proceedings Volume 4, 215, December 20, 1945 Yale Law School. Viitattu 29.12.2019. (englanniksi)
• Arab MK: Israel committing 'genocide' of Shiites Ynetnews. Viitattu 29.12.2019. (englanniksi)
• Fortuyn: ramp voor politiek en vaderland historischnieuwsblad. Viitattu 29.12.2019. (hollanniksi)
• The Times Literary Supplement, 29.11.1941, s. 589. (englanniksi)

Viitteet