Waterloon rautatieasema

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Eurostarin raiteille lie keksitty jo käyttöä.

Waterloo
Waterloon asema London Eye -maailmanpyörästä nähtynä.
Perustiedot
Lyhenne	WAT
Sijainti	51°30′11.8″N, 0°6′48.6″W
Kunta	Lontoo
Avattu	1848
Liikenne
Käyttäjiä (v.)	62 388 000
Vaihtoyhteydet	metro, linja-autot
Asemarakennus
Tyyppi	pääteasema
Lipunmyynti	kyllä (2 lipputoimistoa)
Ratapiha
Raiteisto	24 laituriraidetta
Infobox OK

Waterloon rautatieasema (engl. Waterloo Mainline Station) on yksi Lontoon merkittävimmistä rautatieasemista. Se sijaitsee kaupungin keskusta-alueen eteläpuolella Thamesjoen rannan tuntumassa. Asemaa käytti 98,4 miljoonaa matkustajaa vuonna 2013, joten se on Britannian vilkkain rautatieasema.^[1]

Ensimmäinen rautatieasema nykyisen aseman paikalla avattiin 11. kesäkuuta 1848. Tämä asema muodostui ajan myötä epäkäytännölliseksi ja alkuperäinen asema päätettiin purkaa 1800-luvun lopulla. Nykyisen aseman rakennustyöt aloitettiin vuonna 1900 ja saatiin päätökseen vuonna 1922. Asema vaurioitui pahoin toisen maailmansodan Lontoon pommitusten aikana ja sitä kunnostettiin laajasti sodan jälkeen.

Lontoosta Pariisiin ja Brysseliin liikennöivä Eurostar-suurnopeusjuna käytti Waterloon asemaa pääteasemanaan aina liikenteen alusta 1994 joulukuuhun 2007, jolloin pääteasemaksi vaihtui St Pancras. Junien käytössä oli kaikkiaan viisi raidetta katetussa hallissa aseman länsireunalla. Tälle sittemmin tyhjäksi jääneelle aseman osalle on suunniteltu lähiliikennettä sekä kauppoja^[2].

Nykyään asema toimii monien South West Trains -yhtiön operoimien junareittien Lontoon pääteasemana. Waterloosta lähtevät junat liikennöivät pääasiassa Etelä- ja Lounais-Englannin kaupunkeihin, kuten Brightoniin ja Southamptoniin.

Lähteet

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Waterloon rautatieasema Wikimedia Commonsissa